Sähköisten vaalien kysymys on uskomisen, ei perustu tiedon
Tiistai, lokakuu 4th, 2011Eilen oli Alppilajit eetteriin Reporteritund, jossa Arp Müller käsitteli e-vaalien aihetta. Lähettämällä oli 4 vierasta: Eduskunta jäsenistä Priit Toobal ja Valdo Randpere, akateeminen tausta Ülle Madisen ja virkamies Priit Vinkel. Kopioidaan ensin pois voit järelkuulamise linkki:
http://vikerraadio.err.ee/helid?main_id=1647771
Joten, nyt jokainen lukija päättää, onko hän kuulee sen noin 55 minuuttia ja itse muotoilee kantansa tai lukee minun kommentteja ohjelmasta.
Ensimmäinen, joka minua häiritsee vakavasti, on uudistusohjelmat keksimine yhdeltä toiselle ja jalalt parastamine, että KE herättää aihetta vähän äänten jälkeen. Olen aikaisemmin kirjoittanut myös e-vaalien aiheesta, miten kävin vaalien tarkkailijat järjestetty koulutusta ja näin prosessin pois kunnes äänten hävittämiseen (sitä ennen vaalipäivää). Myöhemmin olen siitä vielä luo lukenut ja materiaaleja toistuvasti tutkinut. En aio yksityiskohtaisesti väitteensä tässä esittämään mutta Randpere eikä kukaan muu ei voi väittää, että Viron e-vaalit väärentämisen estämiseksi tavalla. Tämän väärentämisen tarkoitan sitten tuhansien äänten vaikuttamisen mahdollisuutta. Pohjimmiltaan vanha sanonta, että ei ole eroa miten ihmiset äänestävät, kunnes HVK: ssa on luotu tietyt edellytykset ääntenlaskun. Ei kuitenkaan johdu sellaisen olemassaolo mahdollisuudesta, että näin myös tehtiin. Jälkikäteen me sitä ilmeisesti ei voida tarkastaa. Esimerkiksi Suomessa on lain mukaan vaatimus säilyttää kaikki laput äänestyksen vaaleihin saakka. Virossa taas tuhotaan käsittämättömällä mihinkään väitteeseen pelon perusteella. Väitetään, että joku voi ne koskaan irti salaamista ja tietää, kuka ketä äänesti. Tämä on mahdollista silloin, kun äänestäjä henkilötunnus ja hänen hääletusvalik on yhdessä. Jos antaa äänestäjien mutta satunnaisesti koodi, niin myöhemmin on mahdollista palata äänestäjän luokse mutta samalla voidaan lukea myös toisella kerralla, että Kaja sai tulokkaana tuhansia ääniä.
Toinen aihe on minulle vastattu kysymys, että miksi me teemme sitä lainkaan. Madisen kertoo lähettämällä, että ihmiset liikkuvat ja asuvat poissa kotoaan ja siihen tarvitaan e-vaaleja. No, mutta miksi emme anna sitten valita minkä tahansa maan siistaamoilla ja luotamme edelleen vain suurimmissa keskuksissa äänen mahdollisuus myöntää? Kun lukeneet sen hankkeen käynnistämisestä aikaisia asiakirjoja, se todella oli 3 tavoitetta: myönteistä huomiota valtiolle (Viro Nokia), äänestysprosentin nostaminen (nuoret virtuaalisten vaalipiiriisi) ja vaaleja tarvittavan rahan väheneminen. Itse asiassa ei ole mitään näistä tavoitteista saavutettu. Ainakaan tähän menoja huomioon.
Omat nykyisen lisäysten mukaan e-vaalit täysin poliittinen päätös, sillä ei ole mitään muuta (taloudellinen, julkinen) perustelut. Muistakaa, että viimeksi paljon ääniä saanut puolue jakoi koskaan ID-kortin lukijoita, koska he olivat jo aiemmin ollut yksi sen ülikalli kortin hankkeen kannattajat. Nyt olemme tilanteessa, jossa meillä on ülikallis ID-kortti ja etsimme sitten siihen sovelluksia. On kuitenkin myönnettävä, että viime vuosina on niille käyttöä myös tullut kuin pankin vuorovaikutusta.





