Dancing toladega
Maanantai, marraskuu 7th, 2011Televisio tarvitsee tolasid, jolle helppo tööinimene voi myös elää ilman aivoja liikaa ajattelematta tai ilman. Kaikki selitetään auki ja pelkistetään algosakesteks.
En ole tällä kaudella katsonut yhtään "Dancing kirjaimin" ohjelmaa mutta pidän itse kuitenkin toimivaltaiseksi aiheesta lausuntoa. Jopa enemmän kuin ne, jotka eivät ole koskaan TTV: tä tutkinut mutta katsovat, että sen mukaan ei ole tarvetta.
Mikä minua häiritsee tanssisali ssa? Ensinnäkin se, että katsojan ei tarvitse tehdä mitään. Sen sijaan, että katsoja löytäisi itselleen tantsupartneri ja tekisi jotkut liikkeet, annetaan sille hyötyä muiden ihmisten suorituksia. Nykyään ei kai enää sanoa, että menin ulos ravintolan / discole / jonnekin muualle tanssimaan kohti, vaan "katsoin televisiosta tanssi." Tanssi on asetettu telepurki, tehty halvoiksi viihdettä, jossa jokainen voi tuntea olevansa osava ja kauniina.
Kuitenkin olen lukenut sen voit raportointiaan Webistä, joka vielä vahvistavat käsitystäni lausunnon, etten ole mistään merkittävästä vailla. Esimerkiksi viime viikolla oli se tapahtuma kun Kati laskeutui lyhyttä hametta Toots siirtämällä pitkin nauhaa alle. Miehillä on näin köydellä laskeuduttaessa housut jalassa ja näky ei kiusalliseksi. Jos sitä tehdä hame ja haara-asennossa jalat, niin minä siellä kyllä mitään naisellista näe. Muistan aivan yksi isoäiti puhuttu vitsi ilmeisesti viime vuosisadan puolivälistä (hänen noorusajast). Se on noorikust, joka menee lääkärille ja valittaa, että ei voi pissida. Lääkäri tutkii edestä ja takaa ja sanoo: "Sen jälkeen pyyhi edestä taaksepäin."
Naisille on sallittu nykyään laajentunut mutta minä en nähnyt Kati, hameen ja nauha on jotain naisellista tai kaunista. Eilen illalla tuli kuva peaproovi putoamisesta, jossa jälleen yksi toimija Kati.
Tämän kuvan perusteella olen tyytyväinen valokuvaajan, joka tällaisen hetken tallentui. Tämä Kati onnellinen kasvot kun hän on pannut kätensä Otin vastaan (luultavasti parhaassa tarkoituksessa) ansaitsisi jopa suoraa televisiolähetystä katselua. Kyseessä on peaproovis tapahtunut, joita myöhemmin ei toisteta. Sitä seuraava uutinen oli Anna Levandi pois pillamisest kumppanin käsistä, jonka jälkeen tuli tarkastusta käydä ensiavussa. Miehet, jotka te teette niiden naisten, että asia päättyy kaatumisia? Ymmärrän, että menossa jännitystä ja võidutahe asettaa rajoja kompama kuitenkin koko asian idea olisi nimittäin tanssimisesta nautinnon saaminen, eikä liiallinen riskinottoa.
Kaiken tämän jälkeen on teemaan kysyä, että onko televisio jäljittelee elämää tai jäljittelee elämää televisooni. Tällainen graffiti oli Patküla näköalatasanne lähellä ja ilmeisesti siellä on vielä toistaiseksi ellei sitä ole sittemmin poistettu. Erityisesti pitäisi kysyä, että koska televisiolähetyksessä heijastaa siellä toimijoita ja missä määrin osallistujat käyttäytyvät heille ennalta sääntöjen mukaisesti. Kaatumiset ja vammat ovat urheilu (aktiivisen liikkumisen) kirjaamisen yksi alalajeista, joka on aina mainitsemisen teleuudistes, erityisesti jos siihen on liittynyt kuolema osallistuja tai jostakin arvokkaasta paikasta menettäminen. Jos tästä eteenpäin alkaa ajattelemaan, niin yhtäkkiä kymmenet tuhannet ihmiset vaatavadki tätä ohjelmaa pahaa irvega, että milloin jokin osallistuja putoaa tai väärässä, että voisi sitten parastada.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tanssisali sopii Näytä niille, jotka haluavat nähdä itsensä tolaks suorittavia toimijoita. Tässä kilpailee hieman laulujen lähetys "Laulupealinn," jossa osallistujat ovat samankaltaisia osallistumisen syistä (kilpailu keskenään, palkinto) mutta pääsevät ainakin fyysisen kivun mahdollisuudesta.
Uskon, että valtaosa tanssisali ja laulusaate katsojista elämässään heistä jommankumman eivät välitä, koska muuten ne eivät tarkastelemaan sitä televisiosta. Kuka tutkii esimerkiksi televisiosta ihmisiä autollaan töihin ja illalla kotiin matkustamaan (niitä voitaisiin sabotoida, laittaa kilpailemaan liikennerikkomuksista seuraavassa tai nopeudessa, jne.), asunnossa asumisesta (TV-sarja koskaan "Baari"), lemmikin vastaan huolenpidosta (koiran kävellessä jopa kilpailuihin osallistumiseen) tai vaikkapa tietokoneella työskentelystä . Nämä toimet on meillä nimittäin päivittäiset ja sen jälkeen ei ole ne myös loistokasta. Sen sijaan tanssiminen ja laulaminen ovat toimintoja, jotka säännöllisesti harrastaa pienempi osa yhteiskunnasta (kapea, musiikillisessa) ja sillä on merkittävä osa katsojista. Nyt syntyy tietysti kysymys, että onko olemassa valinnan tarkistamaan ne edelleen tanssi-ja laulusaateid tai jotain harivamat mutta siihen ei voi vastata jopa puuttuvat vaihtoehtoiset televisio-ohjelmien jonkinlainen erilainen sisältö ja saateformaadiga.








