Pelastakaa Ekspress Grupp AS: n osake!

Vaikka blogi on vaikea löytää motivaatiota kirjoittamiseen. Uutisia ja aiheita vaikka ehkä löytää mutta ei motivaatiota heille aikaa omistautua. Jotenkin rauhallinen on ollut myös telkkarin katkaisemista. Otin sen sijaan, että yhden laatikon monista, jossa pidän ennen DVD-myynnin tehty VHS-tallenteita ja katsoin yhden 2005. Toukokuussa tallennettu kasettia. Sisältö kärsii jopa 5 vuotta myöhemmin katselua (huvitavuse mielessä). Siellä oli yksi suomalaisten poliittinen huumorisaade ja sitten dokfilm sodassa reporteritööd toimineista toimittajista. Miten ne kuolee jäädvustajaks tai joskus näkevät oman kollegansa kuoleman läheltä päältä (tänään tuli uutinen, että Kongossa paloi taas 250 + ihmistä kuoliaaksi kumoon mennyt kuorma-auton säiliöstä bensiiniä varastamisesta). Siellä oli kuvaus siitä, miten menivät Israelin rajan lähelle ottamaan niihin vuosia toiminut kuljettaja, joka oli aina sanonut, että seisova auto on hyvä tavoite, mutta nyt jäi autoon vanhemman poikansa puhelimitse kertomaan, rahdin juudiriigi tankimürsuga suikaleiksi. Roskia palaminen teki monta tuntia ja sen ajan katsoneet niin kirjeenvaihtaja ja operaattori voimattomuuden päältä, sillä ammuttiin myös kaikki hyökkääjän.

Sai minut ajattelemaan, että me tuotamme tietoa ja meille tuotetaan yhä ja koko ajan lisää, mutta koska unohtamista emme voi ryhtyä vaikka älykkäämpiä. Esimerkiksi tämä viimeisin poliittinen kampanja kun kiinnitettiin huomiota työttömyyden nousuun, koska Andrus Ansip oli luvannut viedä meidät 5 rikkaimman maan joukkoon, mutta jouduin aivan köyhyydestä 6. paikalleen ja sitten myös IRL: n saa 50 tuhatta uutta työpaikkaa, mitä todella oli yksitoikkoisuus määrä rekisteröityjä työttömiä. Tämän poliittisen lupauksen vääräksi tarjoamisen julisti sitten klikimeedia Sopan loopimiseks ja nimeämiseen reformipuolueen ja IRL: ää vastaan. Tietenkin heillä on iloinen jos ihmiset eivät muistaisi aikaisempia lupauksia ja vaalipäivää ennen tekevät yhä uudelleen päätöksen, että joka sitten parlamenttiin valitaan. Olekaan ihme, että yli puolet paikalle saaneista ei ole siellä niin uusia tulokkaita, sillä parlamentti edeltävän 4 vuoden käkid on äänestäjien on unohdettu ja taas uskotaan niiden kaunista puhetta ja moitteetonta ulkonäköä.

Olen itse pitänyt blogia nyt yli 2 vuotta ja se on merkintä noin 967, mutta sanon rehellisesti, että edes muista edellisen viikon tai vielä vähemmän edellisen kuukauden merkintöjen otsikot. Mitä sitten puhua vuosi sitten kirjoitettuna ole tällä välin joukkoviestinten siihen uusia tasoja sijoitetun radion, television ja Internetin välityksellä. Me kaikki olemme jatkuvasti tietoa ammentavat sienet kuitenkin hyvin harvoin löytää aikaa varsinaiseen saostettu kerrosta jotenkin järjestää tai sen perusteella mitään arvokasta koota.

Rahvapärimus oli sama kulttuuri talletumise prosessi kuin nykyajan tiedotusvälineiden seuranta, mutta se muutos ihmisten hitaan elämänrytmin (matka nopeus oli hevonen, tiedon leviämisen nopeus kirjekyyhkynen tai postitõld) vuoksi väkevämpää merkille, jossa siirrettiin vain yleisesti vakaumustaan. Varmasti oli myös tuolloin huhuja tai erimielisyyksiä, mutta ne eivät näy kronikoissa tai satuja. Meidän aikanamme on kuitenkin erittäin helppo tietoa voidaan tuottaa, vaan se on jopa keksitty sosiaalinen media mutta jos kaikki vain pitää puhuvat ja kirjoittavat, kenellä on aikaa edes miettiä sen perusteella mitään analysoida?

Muistan, että kirjoitin koskaan melko kriittisesti Nirti, Liis Lassi ja sitten sen MODELLI, joiden nimen ensimmäisen vauhdissa edes muista (Milana), että blogin muuttaminen kirjaksi oli jokin uusi trendi. En ole vaivautunut näiden kolmen kirjoja lukea, sillä minulle on merkitystä ainoastaan ​​yhteiskuntaa, politiikkaa tai taloutta koskevat mielipiteitä ja ideoita sekä nuorten naisten kirjoista niitä tuskin katsoo. Mutta olen ajatellut, että minun pitäisi ottaa aikaa ja blogin kirjoitukset jälleen uudelleen, ja niiden perusteella elektroniikka-ja vapaasti käytettävissä kirjan laadittava. Monet aiheet ovat toistuneet mutta joissakin ajankohtina välein ja niistä uudelleen kirjoittamalla varmasti joitakin asioita taas et tiedä ja lisätty uusia tietoja ja samalla olisi siitä enemmän hyötyä myös lukijat, jotka katsovat avainsanan jälkeen yhtäkkiä itselleen kiinnostavaa kirjutise mutta se on ainoastaan ​​tämän viikon näkyi sekä hän jää loput tekstit sen takia löydetty. Näin ollen kyseessä olisi eräänlainen blogin tekstien siivilään saalis liuosta, joka näin voisi olla jatkossakin käytettävissä. Täysin varmasti myös 10-12 vuoden kuluttua uusi majandusmull ja siihen mennessä ihmiset jälleen antanut itselleen välillä lainojen silmukan kaulan sitoa tai sijoittaa rahastoihin ja sitten taas vain vailla. En usko, että minun osuus tekisi asioiden kulkuun suuressa mittakaavassa, mutta ainakin olen itse ja jotkut lukemassa käynyt siitä onnettomuudesta yhtäkkiä kiertänyt. Muistan kyllä ​​ne 5-6 vuoden takoi aikoja kun kaikki tutut ja ystävät näyttivät lainaa ottava ja minä olin se valkoinen varis, joka vuokrasi ja niin edelleen useita vuosia peräkkäin. Jälkeenpäin tunnen silloiset valintojen myönteisenä mutta eikö Masu ja talouden kuolema on vaikuttanut minuun.

Eilen oli Alppilajit kysymys, että mitä viimeksi lukenut. Se oli yhteydessä sen iltapäivän sijoitetaan ohjelmaan, jossa 30 kirjailijaa kertovat viimeisestä Viro kirjailijan käsittelyssä kokemus. En tiedä, olen ylimielinen halveksuntaa niiden teksteistä. Viimeisin kirja, joka minun mõttepilti voimakkaasti laajensi oli aivan John Gray ja viimeksi luin läpi voitonpäivällä Paul Krugman Depression Economics käsittelevän kirjan (näen nyt lainausta ja raha liikkeeseenlaskua pikemminkin kriisin lievittämiseksi, mutta leikkauksia taloutta külmutavana ja valuuttakatejärjestelmän joustamaton ja ongelma-ja aiheutti vaikeuksia Thaimaa, Argentiina, Meksiko, Venäjä kriiseissä), mutta pitäisi vielä tehdä, koska kerralla ei ollut koko siellä annettu mõttetarkus mieleen.